1.9.-28.9.2025
Ränni-galleria, Oulu
Onko kehon ”tuottamaa” yksinäisyyttä? Vaikka tämä yksinäisyyden tuottamisen alku – kehon toimintojen sekä olemisen erilaisten ilmenemismuotojen syke – ei olisi kehon omaavan syy taikka itse kehonkaan, olisi hyvä miettiä minkälaista erilaisuutta ja yksinäisyyttä normina pidetyistä kehoista poikkeaminen aiheuttaa.
Jotkin kehot eivät pysty puhumaan tai ainakin sen tuottaminen on hankalampaa kuin toisille. Tämä ihmisen ”kehon muotoutumisen” rakenne tuottaa kehän ympärilleen, jota muut eivät ymmärrä. Yrittävätkö he ymmärtää? Mikä aiheuttaa erilaisten kehojen aistimisen vaikeuden, jopa halveksunnan?
Tämä ruumiillisen rakenteen yksinäisyyden kehä muodostaa kehon muodon, joka vaatii pysähtymistä sekä pitkäjänteisyyttä, jotta se voitaisiin ottaa huomioon. Keinoja erilaisten kehon muotoutumien havaitsemiseen ja mukaan ottamiseen on olemassa, mutta ne eivät sovellu nykyisen kapitalistisen järjestelmän kanssa kasvotusten.
Kenen kontolla on se, että jotkut jätetään kärsimään hiljaisuuteen tiettyjen ihmisten jäykkyyden ja mielen kaavamaisuuden takia. Miksi näiden ihmisrakenteiden sorto on hyväksyttyä oman mielenkiinnon kutittamisen voimalla.
Ruumiin tietoisuus on vähemmän esillä (vähemmän tärkeä). Kieltä pidetään älykkyyden mittarina, etenkin kun se on tietyissä akateemisissa raameissa, jäsenneltyä, kun käyttää oikeita sanoja. Kielen tuotto huomataan ja sitä arvostellaan. Toki hiljaisuuskin huomataan, mutta se ei herätä ihailua vaan hämmästystä ja kummeksuntaa, paitsi patriarkaalisissa perheasetelmissa, jossa isähahmo saa murjottaa. ”Ääni sanoo itsessään paljon jo ennen kuin se toimii erityisten viestin välittäjinä.” (Kun sana tulee lihaksi, Paolo Virno). Minkälaiset kehot ja äänet saavat puhua ja tulla nähdyiksi taikka oikeastaan kuulluiksi?
”Puhu, jotta voin nähdä sinut”. Tämä Paolo Virnon esille tuoma lause itsessään toistaa olettamaa sanojen merkityksestä, jonka niillä mahdollisesti saa itselleen, jos ne on asetettu oikeaan muotoon suusta ulos kaikuessaan.
Päivi Berg on piirtäjä ja taidegraafikko, joka on valmistunut Turun Ammattikorkeakoulusta vuonna 2024. Mediasta riippumatta hän ajattelee katseen merkitystä ja kerroksia
Milo Ruut on runoilija ja esseisti. Hän nauttii sanojen estetiikan asetuksista, jossa rikotaan totuttua järjestystä tai sanojen morfologiaa. Morfeemit ja sanat ovat vääristyneet tai sanoja on väärissä lauseissa kenties väärään aikaan. Lauseet on tehty tavoin, jota äidinkielenopettajat sekä pilkkua viilaavat kauhistelevat. Järjestyksellä on toki paikkansa, mutta rikkooko järjestys myös ihmisoikeuksia ja edistää stigmoja.
